Kultasola – kamulänkkäri vaativaan makuun!

Vuoden toinen Maxi-Tex tarjoillaan totuttuun tapaan klassikko-osastolta. Tällä kertaa uusintavuorossa on Guido Nolittan juonima ja Giovanni Ticcin kuvittama Kultasola vuodelta 2000. Alkuperäisenä julkaisuvuonna syntyneet ovat siis kypsyneet aikuisuuden kynnykselle. Itse teos ei ole ikääntynyt päivääkään, eli ajaton klassikko siis kyseessä!Tämän Tex-seikkailun tekijöillä on taustallaan kymmenien vuosien kokemus lännensarjakuvien ja Tex Willerin tekemisestä, eikä kokemuksen mukanaan tuomaa varmuutta piilotella vakan alla. Salanimen Guido Nolitta turvin operoinut Sergio Bonelli uskaltaa kertoa kiirehtimättä ja Giovanni Ticci briljeeraa sivusommitelmilla ja kuvakulmilla. Hiukan perinteestä poiketen tämän hehkutuksen kuvituksena käytetäänkin vain kokonaisia sivuja muutaman ruudun näytteiden sijaan. Ticcin osaaminen avautuu näin selkeämmin.Koska herroilla ja hidalgoilla on käytettävissään reilut 370 sivua tämän tarinakokonaisuuden paketoimiseen, niin itse asiaan edetään kiireettä mehustellen. Päätarinan kannalta suhteellisen merkityksetön alkukahakointi vie 20 sivua, joka on ihan passeli sivumäärä eeppiselle lopputaistelullekin. Tämän jälkeen esitellään tapahtumapaikkoja. Esimerkiksi Deadwoodin ystävät tuntevat itsensä heti kotoisiksi Georgetownissa, jonka lähistöllä sijaitseva vielä rähjäisempi Nameless on tämän Maxin päänäyttämö.Matkalla Georgetownista Namelessiin Tex ja Kit alkavat kerätä taustavoimia, vaikka tulevista voimankoetuksista on vasta aavistus. Mukaan remmiin lyöttäytyy muun muassa vanha tuttu Pat MacRyan!Patin jälkeen joukon jatkeeksi päätyy kapakkalaulajatar Judy, jonka myötä saamme ensikosketuksen tämän jännitysnäytelmän varsinaiseen konnakatraaseen, Behanin vuoristolaisveljeksiin. Tärkeämpää on kuitenkin Texin puolella toimivan hahmojoukon kartuttaminen, sillä tämä Tex on malliesimerkki hengailulänkkäristä. Siis mistä? Antakaahan kun kerron…Hengailu-westernien merkkipaaluna voidaan pitää Rio Bravoa, mutta avataanpa tätä hengailu-termiä hieman laajemminkin. Hengailuelokuvia (toiselta nimeltään kamuelokuvia) ovat elokuvat, joiden päähenkilöiden seurassa on mukava viettää aikaa. Heistä tulee katsojalle hyviä ystäviä jo ensimmäisellä katselukerralla, ja tämä ystävyys ikään kuin syvenee toistuvien katselukertojen myötä. Hahmojen keskinäinen ystävyys ja henkilökemia tarttuu siis katsojaankin. Muista genreistä mallisuorituksiksi hengailun jalolla saralla voidaan napata vaikkapa romanttinen zombikomedia Shaun of the Dead ja pössyttelutoimintapläjäys Pineapple Express – Pilvinen pakomatka. Kaikki kolme nauttivat ansaittu kulttimainetta, ja uskaltaisin väittää, että suosion syynä on juurikin halu palata näiden tyyppien seuraan vähintään kerran vuodessa.Mielekäs hahmojen seurassa hengailu on myös yksi Tex Willerin kestävän suosion syistä. Tai ehkäpä kiitos tässä kohtaa kuuluukin Kit Carsonille, jonka sanailu ja toveruus nostavat Texin yksiulotteisesta kostajasta ja lainvalvojasta kaverihahmoksi, jonka kanssa on mukava istua nuotiolla ja matkata aavan preerian halki. Tekijöillä tämä lukijoille rakkaiden hahmojen tärkeys on hyvin tiedossa, joten tämänkin Maxi-Texin sivuilla useammastakin sivuhenkilöstä kasvatetaan kuin varkain luottoystäviä sekä sarjakuvan päähenkilöille että lukijalle. Kun hahmoista välittää, niin sitte katalan konnalauman kolttoset ryömivät ihon alle ja heille alkaa toivoa oikein kunnon selkäsaunaa.Ja ikävyyksiä todellakin on luvassa, kun Behanin veljekset ja paikallisen mahtimiehen kätyrit ryhtyvät merkkaamaan reviirejään ja puolustamaan etujaan. Ja koskapa käytössä on eeppinen sivumäärä, niin juonittelujen kudos on sekä laaja että uskottava. Jännitysviihde ei tästä juuri parane. Ennalta-arvattavuudet kuuluvat genreen, mutta yllätyksiäkin on luvassa. Niistä tosin vaikenemme kuin muuri.Tuhti paketti parasta mahdollista lännenviihdettä Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 26.9.2018! Voit ostaa Kultasolan myös täältä. Älkääkä unohtako kevään Maxia! Nueces Valley on helposti vuoden parhaiden Tex-julkaisujen kolmen kärjessä!